Levytetty alkuvuosi 2021 näyttää lupaavalta

11.2.2021 | janskia

Tervetuloa uuteen blogiimme minunkin puolestani. Alkaessani kirjoittaa vuorollani tätä postausta, minulla löi hieman tyhjää, mistä tällä hetkellä kannattaisi kirjoittaa niin, että se resonoisi jotenkin lukijoissamme. Vuoden 2020 parhaita levyjä toki voisi listata loputtomiin, kuten olemme tehneet jo radioaalloilla Elefanttiradiossa ja tässä blogissa. Kuitenkin tätä kirjoittaessa on jo helmikuu hyvässä vauhdissa, joten menneeseen tuijottelu ei tunnu enää hedelmälliseltä.

Niinpä ohjenuorana tälle kirjoitukselle oli päässä vain yksi ajatus: Älä mainitse koronakurjuutta, ellei se ole aivan välttämätöntä. Sitä meillä kaikilla on uutisfiidit täynnä joka päivä. Tämä blogi olkoon jotain muuta, ainakin jos se itsestäni on kiinni.

Käännän siis katseeni siihen, mitkä julkaisut ovat kiinnittäneet eniten huomiota tammikuun aikana ja mitä on näköpiirissä julkaisujen suhteen toivottavasti mahdollisimman pian. Niin, ja pakko vielä taputtaa seisaaltaan (tai oikeammin istuen, mitä itseeni tulee ‒ tietänette kyllä) meidän viime viikonloppuna järjestämän Elephantasy-tapahtuman esiintyjille, meille järjestäjille sekä Tiivistämölle ja Helsingin kaupungille, joka kaiken mahdollisti. Tallenne loistavista Cirkus Johkun, Isaac Senen, Bobby Orozan ja Emilia Siscon keikoista, eli siis koko hieno ilta, löytyy toistaiseksi vielä Vimeosta (alkaa ajassa 20 min).

AAron Frazer – Introducing… (Dead oceans/Easy Eye Sound)

Aaron Frazer kertoo soolodebyyttinsä teosta 2 Meter Sessionsin haastattelussa

Miltä kuulostaa, kun yhdistetään Motown-traditiot, The Black Keys -yhtyeen karhea kitarasaundi ja 2020-luvun Brooklyn? Hemmetin hyvältä! Durand Jones & The Indicationsista tuttu Aaron Frazer yhdisti voimansa The Black Keysin nokkahahmo Dan Auerbachin kanssa, ja tuloksena on levyllinen perinnetietoista soul-musaa, mutta vaikka nyt retroillaankin tietoisesti ‒ levyn nimeä myöten (montakohan Introducing-nimistä debyyttilevyä historia tuntee?) ‒ ah, kyllä futaa! Indicationsissa jo osalla biiseistä näytille noussut falsetti pääsee nyt täysillä framille ja oikeuksiinsa. Lisäksi Aaron soittaa kaikilla paitsi viimeisellä biisillä rummut ja Auerbach sähkökitarat. Jos ei tämä artisti tullut lukijoidemme tietoon jo viime syksyn “Bad News”-sinkulla, niin nyt on aika tutustua tähän. Yllä mielenkiintoinen Aaron Frazerin haastattelu.

Fitz Gore & The Talismen / Soundmagnificat (Perfect Toy records / Sonorama germany)

Yksi suurimmista yllätyksistä alkuvuodesta itselleni on ollut Fitz Gore & The Talismen -yhtyeen kaksi uudelleenjulkaisua 70-luvulta. Fitz Gore oli tätä ennen nimenä tuttu vain Jazzman Recordsin julkaisemalta Spiritual Jazz -kokoelmalta, kunnes huomasin Perfect.Toy Recordsilta tulleen julkaisun. Itseoppinut saksofonisti Fitz Gore (s. 1935, kuollut jo) muutti Jamaikalta Eurooppaan 50-luvulla ja perusti The Talismen -yhtyeen, joka vaikutti 70-luvun Saksassa, ja sen levytykset ovat ilmeisen obskuuria tietäjät tietää -materiaalia. Itseäni innostaa kaikkien tyylien kirjoista eniten jazz, ja varsinkin sellaiset arkistojen aarteet, joiden olemassaolosta en ole aiemmin tiennyt. Nimetön Fitz Gore & The Talismen -levy kuulostaa äänenlaadullisesti todella nuhjuiselta, mutta se on vain omiaan lisäämään julkaisun magiaa. Näyte yllä. Tämän julkaisun perään ilmestyi saksalaiselta Sonoramalta vielä toinen julkaisu, Soundmagnificat, jossa on neljä livenäytettä neljästä eri konsertista pitkin Saksaa. Äänenlaadullisesti parempi Soundmagnificat-levy on osin seesteisempää materiaalia, mutta meininki on ollut kova bändillä myös livenä. Mahtavia löytöjä nämä, ja täysin puun takaa!

Blue note Classic Vinyl Series & Tone Poet Series

Kun käynnistin tietoisen rytmimusiikin levyjenkeräilyn, se alkoi levy-yhtiö Blue Noten klassikkojulkaisuilla CD-muodossa. Todellisuudessa keräily oli kyllä alkanut paljon aiemmin, mutta systemaattista siitä tuli vasta, kun Blue Note päätti julkaista hoviäänittäjänsä Rudy Van Gelderin nimeä kantavan uudelleenjulkaisuiden sarjan. Siitä lähtien Blue Note on ollut itselleni kaikkein tärkein yksittäinen julkaisija, ja kysyitpä keltä tahansa jazzia myyvältä levy-Niilolta, vuodesta 1939 toiminut Blue Note on aina kiinnostanut keräilijöitä ja tulee kiinnostamaan myös jatkossa.

Laskutavasta riippuen hyllyssäni on nyt suunnilleen 70-80 kpl eri julkaisuja eri formaateissa, mutta pääosin vielä laserläpyskällä. Eipä noita nykymaailmassa aivan liikaa enää tule kulutettua, vaan vinyyli on se mikä vinkuu. Siksipä otan ilolla vastaan joulukuussa julkaistun Blue Note Classic Vinyl Series -sarjan, joka vastaa pitkälti tuota vuosituhannen vaihteen RVG-sarjaa, kaikkein klassisimpia jazzjulkaisuja 180 g vinyylillä alkuperäisiltä analoginauhoilta, jotka ovat useassa tapauksessa ehtineet yli 60 vuoden ikään eivätkä kestä tietenkään ikuisesti.

Sarjan uusia julkaisuja ilmestyy joka kuukausi kaksin kappalein, tätä kirjoittaessa siis jo neljä klassikkoa on julkaistu, ja hinta on näissä audiofiili-julkaisuissa erittäin huokea ilmestyessään, varsinkin kun Blue Notet tuppaavat jälkimarkkinoilla maksamaan hunajaa käytettynä, vaikka kyseessä olisikin vain joku kymmenen vuotta vanha uudelleenjulkaisu ‒ originaalien postimerkkeilystä nyt puhumattakaan.

Siitä jazzkokoelmaa käynnistämään!

Jos olet joskus ollut vaarassa tulla jazzkärpäsen puraisemaksi ja sairastua pahemman luokan keräilijän vimmaan, niin näihin vinyyleihin tutustuminen ei ainakaan helpota pitämään maniaa loitolla. Vähän enemmän jos raottaa lompakkoa, niin saatavilla on vieläpä Tone Poet -sarja, jonka jokaisessa julkaisusssa on gatefold-kannet, ja sisukset täynnä sessioista otettuja klassikkovalokuvia.

Ehdottomasti tutustumisen arvoista kamaa kuluvana vuonna!

Menahan Street Band – The Exciting Sounds of Menahan Street Band (Dunham/Daptone Records)

Loppuun vielä jotain tulevaa, eli parin viikon päästä ilmestyvä uusi Menahan Street Band. Olin oikeastaan jo unohtanut, että tämä bändi on olemassa! Kymmenen vuoden hiljaiselon jälkeen MSB ilmoitti olemassaolostaan oheisella “The Duke” -sinkulla, ja onpa sen jälkeen ilmestynyt toinenkin kappale, “Midnight Morning”. Daptone Recordsin eri kokoonpanoista koostettu kollektiivi julkaisi ensimmäisen albuminsa Make the Road by Walking vuonna 2008, ja se on edelleenkin soitossa säännöllisin väliajoin. Huikea levy, jossa ei ole heikkoa hetkeä. Toinen albumi The Crossing jäi vuonna 2012 jotenkin vähemmälle kansainvälisellekin huomiolle, mikä on sääli, koska sekin on tutustumisen arvoinen. Jännittää kuulla, mitä tämä kolmas kokonaisuus tarjoaa melkein vuosikymmen myöhemmin.

Uusi levy ilmestyy 26.2. sekä vinyylillä, CD:llä että diginä, ja sitä voi jo tilailla sieltä, mistä ihmiset nykyään levyjä tilailevatkaan. Tiedän, että tätä julkaisua odottaessa aika kuluu kaiketi seuraavaan blogipostaukseeni asti. Ehkä ja todennäköisesti palaamme tähän levyyn vielä syvemmin jossakin vaiheessa tätä blogia.

Seuraavaan kertaan siis! Pitäköön rytmi meidät ja teidät terveinä ja kasassa. Hyvää sisältöä on luvassa tässä blogissa aina sitä mukaa, kun ehdimme sitä tänne puskea. Välillä pitää myös muistaa putsata korvat ja pysähtyä kuuntelemaan.

-Janski