Musiikin etsiminen ja kuunteleminen ovat tänä päivänä tyystin toisenlaista kuin vaikkapa vielä ennen vuosituhannen vaihtumista. Digitalisoitumisen myötä kaikki on pirstaloitunut nykyään sellaiseksi, että liki jokaisella paatuneemmalla musadiggarilla on aivan omat valtavirran ulkopuoliset lempi- ja spessuartistinsa ‒ edustivat ne sitten kokeellisia kumbiarytmejä Amazonin sademetsistä, indonesialaista gamelania tai vaikka puolalaista afrobeatia, niin enemmänkin sääntö kuin poikkeus on se, että yhteisiä ykkösnimiä on vuosi vuodelta ollut aina vain vaikeampaa löytää ylipäänsä muiden kanssa. Aiemmin se saatavilla oleva valikoima uusia levyjä oli pääsääntöisesti huomattavasti rajatumpi, mistä itse kukin poimi helmiään ja tämän vuoksi lähes jatkuvasti sai törmätä samoihin poimintoihin niiden kanssa, jotka edes suurin piirtein jakoivat saman musiikkimaun.
Toisin on nyt ‒ vaikka ei se tietenkään huono asia ole meidän musadiggareiden kuin artistienkaan kannalta, koska samaan aikaan on helppo yhtään liioittelematta todeta, että mitä kiehtovinta musiikkia tulee tarjolle tänä päivänä enemmän kuin koskaan aiemmin historiassa. Ja tämän, kuten myös erilaisten algoritmien, ansiosta jokainen musadiggari on nykyään oma asiantuntijansa, jonka musiikintuntemusta on lähes mahdotonta lähteä kyseenalaistamaan. Siksi myös esimerkiksi deejiiden ja erilaisten aiemmin usein lähes ikonisten musiikintuntijoiden, kuten vaikkapa brittiläisen Gilles Petersonin kaltaisten portinvartijoiden ja musiikkioppaiden merkitys on olennaisesti vähentynyt eikä uusia sellaisia etenkään samalla tavalla nouse enää vastaavaan asemaan kuin ennen. Automatiikka hoitaa ja useimmat luottavat siihen ‒ mikä on toisaalta myös sääli, koska käsityötä ei tässäkään asiassa voi mielestäni täysin korvata millään.
Esimerkiksi tämän vuoden mustan rytmimusiikin julkaisuista (lue edellisestä bloggauksestani, miksi käytän näitä termejä) omia suurimpia suosikkejani on pitkään jo musiikkiaan tehneen brittibändi Nubiyan Twistin (ks. viralliset www-sivut) tuorein levy Freedom Fables, jota olen Elefanttiradiossakin ehtinyt jo tätä kirjoittaessa pariin kertaan hehkuttaa ja fiilistellä. Vaikka yleisö tuntuu tällä kertaa vihdoin löytäneen afrojazz-yhtyeen musiikin entistä sankemmin joukoin, niin esimerkiksi Suomessa tuskin moni on koko bändistä edes kuullut vaikka soundillisesti jakaisikin pääpiirteittäin oman musiikkimakuni. Tsekkaa ihmeessä hieno, voimaannuttava ja tiukasti seksuaalista ahdistelua vastustava Nubiyan Twistin videobiisi kappaleesta ”Tittle Tattle” yhdessä laulaja Cherisen kanssa.
Tai miten olisi vaikkapa nuori australialainen neo soul -yhtye Izy (Bandcamp), joka on tuolla suunnalla kovassa nosteessa ja kuulostaa myös tänne kirjaimellisesti toiselle puolelle maapalloa todella raikkaalta ja upealta uuden ajan suunnannäyttäjältä? Korvia hivelevää musiikkia tulee yksinkertaisesti lähes joka puolelta maailmaa, ja kyse on nykyään vain siitä, mitä kukin sattuu sieltä poimimaan ja mihin fokusoitumaan.
Jos vielä palataan hetkeksi näihin musiikkimaailman ikonisiin selektoreihin, niin suurelta osaltaan näiden syntyminen tietysti liittyy ennen kaikkea siihen, miten ihmisillä on tapana nostaa yksittäisiä henkilöitä jalustalle lähes kultinomaiseen asemaan. Väitän kuitenkin, että monet näistä ikoneista eivät edes ole itse pyrkineet siihen vaan ensisijaisesti levittämään tietoutta, hyvää musiikkia ja uusia ideoita eteenpäin. Ja siitähän tässä nimenomaan on kyse, inspiraation välittämisestä! Eikä siitä, että Gilles Peterson tai yhtä lailla mekään Funky Amigosissa yrittäisimme nostaa itsemme muiden yläpuolelle ja pätemällä kertoa muille, mikä sitä oikeasti hyvää musiikkia on ja kuinka paljon aihepiiristä tiedämme. Omasta mielestäni jälkimmäinen olisi nykyisessä globalisoituneessa musiikkiympäristössä jo lähtökohtaisestikin absurdi ja kestämätön ajatus.
Esimerkiksi räpin saralla uusia mielenkiintoisia ja laadukkaita albumeita ja EP-levyjä putoilee nykyään niin järjetön määrä kansainvälisesti ja pelkästään Jenkeissä, että jos joku oikeasti väittää olevansa täysin tilanteen tasalla kaikesta siitä, mitä uutta ja kiehtovaa skenessä tapahtuu, se kertoo ainoastaan siitä, miten kapeasti kaveri todennäköisesti on edes perehtynyt tarjontaan. Otan omasta puolestani pari esimerkkiä tähän siitä tiedostaen samalla sen, miten satunnaisia valintoja nämäkin ovat, vaikka ne itselleni edustavatkin erittäin kiintoisaa kehityskulkua hiphopissa. Kuinkahan moni näitäkin mahtaa Suomessa edes kuunnella? Ja onko sillä enää mitään väliäkään?
Retrohenkisemmän boom bapin uusi kukoistus tuottaa jatkuvasti timanttista räppiä Jenkeissä niin takaisin parrasvaloihin astuneilta vanhoilta veteraaneilta kuin nuoremmaltakin sukupolvelta. Baltimoresta kotoisin oleva Ill Conscious edustaa jälkimmäisiä ja on pudotellut komeaa ja autenttista matskua jo jokusen vuoden ajan. Tuoreimmalla julkaisullaan maaliskuulta hän on ajan hengessä lyönyt voimansa yhteen norjalaistuottaja Marshtinin kanssa, minkä tuloksena syntynyt Import Export EP on perinteitä kunnioittavaa sekä lyyrisesti ja teknisesti loistavaa räppiä aivan loistavimmillaan!
Import Export by ILL Conscious & MarshtiniKaikki ei suinkaan laaturäpin osalta ole nykyään retroa tai paluuta vanhaan vaan paljon uutta tapahtuu jatkuvasti. Vahvimmin tämä itselleni on viime vuosina kuulunut nyrjähtäneessä tai poikkeuksellisen raikkaasti erottuvassa tuotannossa ja jazzin tavoin usein rikotussa ja pilkotussa off beat -riimittelyssä ja -rytmiikassa, mikä ei edes pyri olemaan mitään valtavirtaa (joka varmasti tulee tästäkin vielä tulevaisuudessa lainaamaan ja ammentamaan osansa) vaan nimenomaan pitää sitä kulttuurin liekkiä yllä ja vie koko hommaa eteenpäin. Muutenkin viime vuosina erityisen tuottelias Akai Solo ja toinen newyorkilaisräppäri YL pistivät yhdessä tuottaja Roper Williamsin kanssa huhtikuussa ulos jälleen upeaa matskua juuri tässä mielessä. The Lightwork EP löytyy sekin Bandcampista ja on ehdottomasti tutustumisen arvoista nykyräppiä modernilla twistillä alusta loppuun (tsekkaapa myös ainakin raita #3 eli nimikkokappale).
THE LIGHTWORK EP by AKAI SOLO, YL, & ROPER WILLIAMSSitähän tämä meille Funky Amigosissakin aina on ollut: satunnaisten siementen kylvämistä toivoen, että joku siitä aina inspiroituu, hienot artistit löytävät uusia faneja ja joku saa vaikutteita viedä taas omaa musiikkiaan eteenpäin. Simple as that. Siltä pohjaltahan me pitkälti olemme tapahtumiakin nämä vuosikymmenet tehneet, sillä riskeihin nähden tällaisessa toiminnassahan ei taloudellisessa mielessä ole edelleenkään nykyisessä rock- ja pop-Suomessa (pitäisikö lisätä jo suomiräp siihen?) yleensä järjen häivääkään. Mutta ei se ole ollut koskaan se pointtikaan vaikka tietenkään tappiolla ei voi loputtomiin hommaa myöskään pyörittää.
Koronapandemiavuoden 2020 aikana olemme paljon pyöritelleet ja pohdiskelleet näitä kysymyksiä vain tajutaksemme lopullisesti, että Funky Amigos ei ole tyypillinen tapahtumajärjestäjä vaan nimenomaan kulttuuriyhdistys, joka voi tehdä ja tekee etenkin tätä nykyä monia asioita kulttuuri edellä. Ja siitä ainakin itse olen erittäin iloinen ja ylpeä, koska se vahvistaa näitä alakulttuureita kaikkein eniten pitkällä tähtäimellä eivätkä vain yksittäiset alan tapahtumat.
Lopullinen idea tätä blogikirjoitusta varten syntyi itse asiassa toukokuun alussa Elefanttiradion haastattelustani turkulaisen Punomo-yhtyeen rumpali Lauri Levannon kanssa. Kysyin tältä upeaa suomenkielistä retrosoulia tekevän bändin toiselta nokkahahmolta nimittäin siitä, mistä inspiraatio lähteä tekemään tällaista soul-musiikkia alun perin lähti liikkeelle ja sain vastaukseksi lähinnä alan vannoutuneimpien diggarien tuntemat takavuosien Soul Seed -klubit Turun suunnalla. Lauri oli nimittäin nuorena saanut juuri sieltä sytykkeen, että tällaista musiikkia on aivan pakko päästä itsekin tekemään täällä. Itse muistan Funky Awards -gaaloista hyvin sen, miten Soul Seed oli vuodesta toiseen äänestetyimpien klubien joukossa vaikka ei marginaalisuudessaan ikinä lopulta voittanutkaan tuota kategoriaa.
Ja siitähän tässä juurikin on kyse. Aika ajoin sitä itsekin miettii kaikkea tätä tehdessään, että mitähän järkeä tässä oikeasti on kenenkään kannalta. Mutta onhan sillä niin kauan, kun joku siitä inspiroituu ja se liekki pysyy yllä. Itse asiassa vain sillä on loppupeleissä merkitystä. Lauri Levannon kommentit muistuttivat jälleen kerran juuri siitä oivallisesti.
Mainittakoon inspiraation viimeaikaisesta vuorovaikutuksesta lopuksi vielä pari lyhyttä käytännön esimerkkiä. Maanmainion Dub Vallilan vierailun yhteydessä Elefanttiradiossa Mikko ”Studiored” Rossi sattui suosittelemaan selektioissaan soinutta, Kaliforniassa vaikuttavaa puertoricolaissyntyistä reggae-artistia Pachyman, josta en ollut ikinä kuullutkaan. Ja näin jälleen hienon musiikin ilosanoma levisi ainakin yhden askeleen eteenpäin. Niin kuin pitääkin, tutustupa myös itse miehen korona-ajan musisointiin, niin homma ei pysähdy tähän!
Hyvän ja eklektisen soundin paikalliselta pioneerilta DJ Bunuelilta puolestaan kantautui Magic Samin kautta myös minulle aivan hiljattain erityisen inspiroiva ja innostava musavinkki: madridilaisen DJ Floron (joka Funky Elephantissakin aikoinaan meitä siunasi selektioillaan) tuore miksaus, joka osoittautui kertakaikkisen timanttiseksi pläjäykseksi lajissaan. Ja nyt ilomielin suosittelen tuota Republicafrobeat Vol. 5 ‒ Mujeres II -settiä sekä siitä jo julkaistua kokoelmalevyä myös sinulle.
Jokakeväinen Maailma kylässä -festivaali on muuten pian eli 29.5.-30.5. virtuaalisesti myös täällä, joten DJ Floro toimikoon loistavana lämmittelynä sille! Gruuvein tarjonta itse asiassa vaikuttaisi tulevan tällä kertaa ihan koti-Suomesta Nicole Willisin ainutlaatuisen gospel-keikan ja mahtavan afrobeat-kollektiivi Frankosun & The Familyn sekä Jimi Tenorin yhteisen keikan muodossa, joka antaa myös esimakua heidän tulevasta uudesta levystään!
Totta kai Maailma kylässä tarjoaa asiaohjelman ja hyvien keskustelujen ohella perinteiseen tapaan monia artisteja maailmalta laajalta skaalalta, missä on kaikki ainekset löytää juuri yllätysten kautta iloa ja inspistä. Jotakuinkin kaikki ohjelma on vielä festariviikonlopun jälkeen seuraavaan perjantaihin saakka katsottavissa jälkikäteen, joten kesäisempiä ilmoja odotellessa tämä on enemmän kuin hyvä uutinen. Hyviä keikkoja ja gruuvaavaa kesän alkua!
SoulllJay
(Joonas Kervinen)
SoulllJayn selektioita ja musiikkikatsauksia voit kuunnella myös Elefanttiradiossa Radio Majavalla, seuraavan kerran 25.5. klo 17-19. Lähetyksiä tiistaisin (suora lähetys), keskiviikkoisin ja sunnuntaisin (uusinnat) juontavat vuoroviikoin SoulllJay ja Magic Sam.